Tatuointimessuilla

tatuointimessut

Vaikka tatuointimessuilta ei tarttunutkaan mukaan iholle kuvaa, tarttui sieltä kuitenkin mukaan jotain muuta. Viimeisenä messupäivänä törmäsimme nimittäin Dead Mamasin kojuun, joka oli vuorattu kaunein kaulakoruin, pinssein, rannekoruin, sekä sormuksin. Kirsikkana kakun päällä löytyi kojun takaa vielä ihastuttavan ystävällinen myyjä. Mikä koruista koukutti eniten, mene ja tiedä, mutta omaan matkaan lähti kuitenkin valinnanvaikeuden syövereissä kaksi kaunokaista. Tai no, yksi, mutta kahdessa värissä.

Vaikka koruni onkin ehkä nykyään hipsterien keskuudessa aika kulutetun kliseinen lause, vievät sen juuret paljon kauemmas. Toisen maailmansodan aikoihin 30-luvun lopussa Britannian hallitus oli määrännyt markkinoinnista ja propagandasta vastuussa olevan osastonsa tsemppaavia julisteita, joita alueelle oli määrä levitellä edessäolevina rankkoina aikoina. Kyseinen iskulause ei suinkaan ollut julisteista ensimmäinen, vaan sitä edelsivät esimerkiksi “Your Courage, Your Cheerfulness, Your Resolution will Bring Us Victory” sekä “Freedom is in Peril”, jotka valtasivat julkiset kulkuneuvot, kahvilat ja kaupat. Vasta kolmas juliste oli ytimekkäämpi ja meni suoraan asiaan; “Keep Calm and Carry On.” Ja yksi olisi kanssa ollut hyvä koiralleni, mutta hankin sille just uuden turvavyön tän artikkelin innoittamana, niin ei viittinyt niin paljoa nyt maksaa joulun alla 🙂

Kyseinen juliste oli ajoitettu julkaistavaksi ajalle, jona britit hyökkäisivät Saksaan, mutta koska tätä ei koskaan tapahtunut, ei juliste koskaan levinnyt julkisuuteen. Lähes kaikki julisteet tuhottiin, mutta liki 60 vuotta myöhemmin eräs kirjakaupanpitäjä löysi huutokaupassa pölyisten ja likaisten kirjojen takaa ja myöhemmin vielä viisitoista löydettiin toisaalta. Nykyään alkuperäisiä julisteita löytyy maailmasta vain kourallinen, mutta itse voimalause on tuonut toivoa moniin koteihin.

Jos jollekin on jäänyt tässä blogitaipaleeni aikana epäselväksi, niin minähän olen aivan totaalinen korufriikki. Kotoani löytyy viisimiljoonaa naulakkoa ja korurasiaa, jotka tursuavat yli erilaisia koruja eikä tilaa ole siltikään tarpeeksi. Korujen määrästä ei ehkä uskoisi, että olen silti niiden suhteen vähän nirso, en ole vieläkään oppinut oikein käyttämään esimerkiksi kultaa ja valtaosa tavallisista koruista ei iske minuun muutenkaan.
Minulle koruissa on tärkeintä se, että niissä on jokin juttu. “Se juttu.” Että niissä on jotakin erityisen nokkelaa ja kaunista, mikä herättää mielenkiinnon, ehkä juuri siksi minua nämäkin korut kiehtoivat. Ei siksi, että niissä lukee sama lause kun jokaisessa weheartit.comin kuvassa vaan siksi, että tiedän tarinan lauseen takana ja siinä on jotakin erikoista ja voimaa antavaa. Riitta valitsi omansa pelkästään silmämääräisesti sillä se oli hänen mielestään kaikista kaunein, sekin on enemmän kuin oikeutettu syy valita koruja.

Dead Mamas korut mielestäni täyttävät edellämainitut kriteerit. Koruthan on tehty siis muotista, joita muutkin Suomessa ja maailmallaa käyttävät eli pyörää ei ole lähdetty keksimään uudelleen, puljun takava pyörivä Milja ei koskaan olekaan sitä salannut. Mutta kuulostaahan korujen rakentaja nyt paljon typerämmältä kuin korujen luoja tai korujen äiti? Korujen tekijä siis! Korujen takana häärii muutenkin aikamoinen Mama, ja suuri osa korujen suosiostakin perustuu varmasti Miljan henkilökohtaiseen persoonaan. Dead Mamas jaksaa kirjoitella asiakkaiden kanssa, ja ottaa niitä kavereikseen, osa asiakkaista tulee kotiini kahville ja shoppailemaan. “Mun törkeä huumorintajuni ja tapani esittää asioita sitouttaa asiakkaita. Keskinäinen kanssakäyminen ja välittäminen on tärkeää”, Milja kertoo.