Archive Monthly Archives: June 2017

No ei ihme ettei housut mee jalkaan

Huvikseen otin ittestäni mitat ja painon, jos vaikka tästä alkas dieetti maistumaan ni olis joku mihin verrata. Edelliset mitat oon ottanu helmikuussa kun olin kuikeli ja ihan ekat mitat on otettu kesäkuussa kun Bullin valmennus alkoi, eli 11kk sitten.

Painohan on ihan jäätävän korkea ja jos se kiinnostais mua yhtään ni oisin varmaan ihan paniikissa. Vaan eipä jostain syystä hetkauta. Tänä aamuna näytti nimittäin 71,7 eli melkonen amazoninainen vissiin! Mitat oli aika mielenkiintoset. Jos vertaa siihen alotuskuntoon ennen Bullin valmennusta (turha verrata kesään ku olin sillon 3kk hiki päässä dieetillä), niin molemmat habat on saanu 4cm lisää tavaraa, pepun korkein kohta on viis senttiä korkeampi, mutta vyötärö liikkuu samoissa mitoissa kuin alottaessa. Reidet mulla on aina ollu muodottomat ja rasvaiset, nyt oon ihan liekeissä kun sinne on selkeesti tullu lihasta jonku verran alle ja alkaa olemaan edes jotain kaarta jossain. 😀 Reidenympäryshän on mulla tällä hetkellä sama ku mun vyötärönympärys oli elokuussa, hahha!

En siis enää ihmettele miks ei housut mahu jalkaan. Koska pullero. No eiii vaan, hauska näitä on seurata ja kyllähän mää tiiän ettei muhun oo tullu yheksää kiloa läskiä talven jälkeen. Osa on vettä, osa on läskiä ja osa on lihasta. Nyt jos alkas tuo dieetti houkuttamaan ja jäis nuo ranskalaistyyppiset cheat mealit historiaan ni hyvä tästä tulis! Sanotaan vaikka niin että jos dieettaisin rasvoja vähemmäks ni toivoisin löytäväni alta vähän isomman ja vahvemman ihmisen kuin mitä allaolevissa kuvissa näkyy.. Ja jos ei löyvy ni äkkiä takas rasvan alle piiloon!

Joten henkinen terveys ei keikahda nyt näistä luvuista, oon jotenki hävyttömän ylpeä itestäni kuiteski. Ja samalla on niin siistiä huomata miten vähän nää mua hetkauttaa, tai siis kun se paino ei oo enää semmonen mua määrittelevä tekijäjä vaan ihan vaan semmonen luku joka kertoo siitä millä voimalla maa mua puoleensa vetää. Aika isolla. 😉 Muistan sen hetken vuonna 2011 kun menin vaaalle ja vaaka näytti 68kg! Siis 68! Selitin itelle että TAJUATKO LÄSKI ETTÄ PAINAT KOHTA 70kg, siis 70!!! Se oli mun mielestä niin oksettava ajatus että oli PAKKO tehdä itelleen jotain. Nojoo, olihan se kehonkoostumus vähän eri tuolloin ja onneksi aloitin, muuten ei varmaan olis Voimariinia!

Synttäreitä ja Cheattejä

Järjestinpäs eilen mun 27-vuotiaalle komeammalle puoliskolle Angry birds-synttärijuhlat! Herkkua oli jos jonkinlaista ja leivoin kakunkin, ei niin kaunis mutta ah niin herkullinen. Oli Angry birds- suklaamunia, lakipötköjä, karkkeja ja kakun lisäksi Pullavan voipitkoa (oh my Lääh) ja keksejä. Lastenkekkereistä poiketen pöydässä oli limsapullojen lisäksi viskiä ja juhlien miesvieraat (meitä oli siis kaks ja kaks eli ihan parhaat juhlat) joi viskikolaa ängripöörds-mukeista ängripöörds-pilleillä, kunnes huomattiin että meinaa viskit syöpyä paperimukista läpi. Ehhee!

Kuvat tulee taas loppuu pötkössä kun tää pädi ei tottele mua. Eilen siis tuli herkuteltua sokeriherkuilla okein olan takaa (taas), ja se oli kyllä ihan tiedossa. Melkein aloin ajattelemaan että ei ehkä kannattais ni en olis ihan valas siellä ens viikon gaalassa jne, mutta tiiättekö että ei jaksanu alkaa taaskaan kieltämään, mukavuudenhalu voitti! sitä paitsi en enää harrasta semmosta iik päivämääränä X on juhlat/kuvaukset/mitälie joten oon vähän tiukemman nyt tässä hetken, siis miksi? Tai siis en mää kiristele kuvauksiin sen erityisemmin jos tiedän että se on vaan niitä kuvauksia varten? No joo, ehkä eri asia jos kuvat ois menossa johonki juttuun missä haluaisin olla erityisen kuumis ka näyttää siltä että oon muka joskus yhtään edes reenannu. 😀

Eilinen siis meni syöpötellessä ja avainasemassa ei nyt oo ehkä se että oisko kannattanu, vaan se että miten kannattaa JUST NYT toimia. Pöydät notkuu eilisiä herkkuja ja suunnitelmissa on makkaranpaistoa ja lättykestit. Jääkaapissa muhiva kakunjämä huutaa syödyksi tulemista. Pullavapitkosta on jäljellä juuri yhden ihmisen annos, eikä sitä kukaan ole syönyt. No siis hyvä taas tässä vaiheessa sanoa ku on varmaan vieläki elimistön sokeritaso vaarallisen korkealla, mutta suussa maistuu rehellisesti sanottuna paska ja pää on kipiä. En malta oottaa että saan ottaa raejuustopurkin ja piltin kaapista ja syödä proteiinia, nuo sokeriherkut kun ei mahaa täytä vaikka kuinka söis. Mutta auta armias kun tästä lättykestit pärähtää käyntiin, saa nähdä alkaako helppo ja sokerinen elämä houkuttamaan vai päräytänkö itelle puddinglätyt! Olemme siis jännän äärellä, huomenissa saatte kuulla miten mun kävi! Ja tiedostan kyllä että olen aikuinen joka voi itse päättää siitä että venyykö cheatti vai ei. Mutta silti jännittää, oon niin kovin moninainen nainen etten aina tiiä mitä ite ajattelen tai teen! 😀

kakku